Mielenterveys

WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

Mielenterveystaitoja voi vahvistaa

Mielenterveyteen kuuluva osaaminen on esimerkiksi tunne- ja tietoisuustaitoja, elämänhallintataitoja sekä vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Mielenterveystaitoja on hyödyllistä ja palkitsevaa kehittää. Verkkopalvelumme tarjoaa tähän tietoa ja harjoituksia sekä selviytymistarinoita.

Mielenterveyttä suojaavia tekijöitä

Mielenterveyttä suojaavat monet ulkoiset ja sisäiset tekijät. Niitä on meidän kaikkien tärkeä kehittää.

Ulkoisia suojaavia tekijöitä

  • Koulutusmahdollisuudet
  • Turvallinen elinympäristö
  • Työ tai muu toimeentulo
  • Kuulluksi tuleminen ja vaikuttamismahdollisuudet
  • Työyhteisön ja esimiehen tuki
  • Lähellä olevat ja helposti tavoitettavat yhteiskunnan auttamisjärjestelmät

Sisäisiä suojaavia tekijöitä

  • Sosiaalinen tuki, ystävät
  • Mahdollisuus toteuttaa itseään
  • Hyvä fyysinen terveys ja perimä
  • Kyky luoda ja ylläpitää tyydyttäviä ihmissuhteita
  • Myönteiset varhaiset ihmissuhteet
  • Vuorovaikutustaidot
  • Riittävän hyvä itsetunto
  • Hyväksytyksi tulemisen tunne
  • Ongelmanratkaisutaidot
  • Ristiriitojen käsittelytaidot

Mielenterveyden määritelmiä

Mielenterveys on määritelty omien mahdollisuuksien tiedostamiseksi, pyrkimykseksi toteuttaa ja lisätä omia mahdollisuuksia sekä oman itsensä hyväksymistä. Yleisesti katsotaan, että ihminen on silloin mieleltään terve, kun hän kykenee selviytymään itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista (päivittäisestä liikkumisesta, ihmissuhteista, työstä ja vapaa-ajasta) siten, että itse ja kanssaihmiset eivät siitä kärsi.

Mielenterveyttä on määritelty monilla erilaisilla tavoilla. Sigmund Freudin aikoinaan esittämä määritelmä, kyky rakastaa ja tehdä työtä, sopii nykyolosuhteisiin jo jopa huonosti.

Määrittelyssä on esitelty seuraavat periaatteet:

Subjektiivisuusperiaate: arvioidaan tutkittavaa arvioitsijan omien näkemysten ja tuntemusten perusteella.
Kulttuuriperiaate: verrataan tutkittavaa tietystä kulttuurinormistosta saatuun kuvaan tai malleihin.
Tehokkuusperiaate: arvioidaan tutkittavan käyttäytymisen vaikutusta toiminnan tehokkuuteen tai selviytymiskykyyn.
Ihanneperiaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn ihanteeseen.
Tilastollinen periaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn tilastotietoon, jolloin vähemmistössä tai keskiluvusta kaukana oleminen on huonoa/hyvää mielenterveyttä
Valtaperiaate: arvioidaan tutkittavaa vallan antamien käyttäytymisen rajojen tai mahdollisuuksien pohjalta.
Kognitiivinen periaate: arvioidaan tutkittavaa tietyn tiedon, ajattelun, ihmiskäsityksen tai vaikka muuttuvan maailmankuvan perusteella.

Muista kuitenkin, että mikään näistä periaatteista ei toimi yksinään.